ILTASANOMAT 13.5.1994

Kenelle lapset kuuluvat?

" Lapset eivät kuulu meille" vastattiin valtiovarainministeriöstä, kun YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksen toteutumista seuraava työryhmä pyrki selvittämään, miten lasten ja nuorten tarpeet oli eri hallinnonaloilla otettu huomioon Suomessa. Tämä vastaus kuvaa sitä välinpitämättömyyttä, jolla yhteiskunnassa monesti lapsiin ja nuoriin suhtaudutaan.

Lapsinäkökulma puuttuu päätöksenteossa valitettavan usein eikä päätöksiä tehtäessä aina harkita, mitä ne lasten ja nuorten kannalta merkitsevät. Tuntuu siltä kuin päättäjillä ei olisi totuudenmukaista kuvaa siitä, minkälaiseksi lapsiperheiden arki säästötoimien myötä on muodostunut.

Useat lapsiperheet kamppailevat suurissa vaikeuksissa verojen kiristyessä, julkisten palveluiden supistuessa ja niiden omavastuuosuuksien noustessa tai työttömyyden kohdatessa. On lukuisia perheitä, joissa aivan välttämöttömistäkin menoista on jouduttu luopumaan, puhumattakaan lasten kehittävistä harrastuksista. On myös perheitä, joissa raha ei enää riitä monipuoliseen, ravitsevaan ruokaan ja vaatteisiin. Koulujen ja kirjastojenkin toimintamahdollisuuksia on tuntuvasti kavennettu ja yleinen mieliala muuttunut masentuneemmaksi.

Työssäni neuvolassa ja vastaanotolla näen, miten lapset ovat tulleet rauhattomammiksi ja ahdistuneemmiksi. Heidän ongelmansa purkautuvat käytöshäiriöinä, unihäiriöinä ja jopa somaattisina vaivoina. Kouluissa ovat oppilaiden oppimisvaikeudet lisääntyneet mutta siitä huolimatta on opetustunteja jouduttu vähentämään ja ehkä kokonaan luopumaan tukiopetuksesta ja muista tärkeistä toiminnoista, kuten koulupsykologin palveluista. Kouluterveydenhuollon piirissä tavataan yhä useammin lapsia, joilla on hoitamattomia sairauksia. Perheen yleisestä lamaannuksen tilasta kielii sekin, jos lasten puhtaudesta ei kotona juuri huolehdita.

Lasten ja nuorten keskuudessa tehdyissä haastatteluissa on ilmennyt, että perheessä vallitseva masentunut mieliala ja kärjistyneet ihmissuhteet ahdistavat heitä kaikkein eniten.

Nyt olisi tärkeätä että vanhemmat kaikista vaikeuksistaan huolimatta saisivat voimia olla niin vahvoja aikuisia, että lapset saisivat olla lapsia ja saisivat kasvaa ja varttua henkisesti suotuisissa oloissa. Lasta kohtaan on väärin, että hänen harteilleen sälytetään liian paljon huolia jokapäiväisestä toimeentulosta. Toki hänen tulee olla tietoinen perheen tilanteesta mutta lapsi saattaa kuitenkin helposti tuntea jopa syyllisyyttä perheen vaikeuksista, jos hänen kanssaan jaetaan kaikki arkipäivän ankeudet ja epävarmat tulevaisuuden näkymät. Olisi myös tärkeätä että perhe tukisi lapsen monipuolista kasvua ohjaamalla häntä kehittävien harrastusten pariin. Monet harrastukset eivät vaadi paljonkaan varoja, kunhan vain jaksaa ottaa niistä selvää.

Monet perheet ovat tänä päivänä riippuvaisia ulkopuolisesta tuesta. Kun perheellä on vaikeuksia, tulisi ystävien, naapureiden ja sukulaisten uskaltaa entistä herkemmin tarjota apuaan. Aikuisten soisi myös kokevan että he ovat yhteisvastuullisia asuinalueensa lapsista ja nuorista. Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa todettiin että nuoren syrjäytymisen saattoi estää jos hänellä oli yksikin kantava ihmissuhde ja jokin jatkuva harrastus.

Tämän ajan hyviin ilmiöihin kuuluu onneksi se, että ihmisten yhteisöllisyys on selvästi lisääntynyt ja yhteisvastuun tunne kasvanut. Jokainen yksilö joutuukin nyt ja vastaisuudessa ottamaan yhä enemmän vastuuta itsestään, perheestään ja kanssaihmisistään.

Tämä ei kuitenkaan vähennä niitä velvoitteita, joita julkiselle vallalle on asetettu. Päättäjillä on yhä vastuu lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Nyt tarvittaisiin pikaisesti sellaisia päätöksiä, jotka helpottaisivat lapsiperheiden elämää ja toimeentuloa. Kansakuntamme selviytymisen ja tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että sen pienimpien rakennusyksiköiden, perheiden, perusturva taataan ja että sitä kehitetään. On huolehdittava perusterveydenhuollosta, neuvolatoiminnoista ja lasten päivähoidosta. On myös taattava tasa-arvoinen mahdollisuus koulutukseen, tietoon ja kulttuuriin.

Parhaillaan vietetään YK:n julistamana Perheen Vuoden teemaviikkoa. Lasten ja nuorten perheiden tulee olla yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa, jotta ne suoriutuvat tärkeimmästä tehtävästään, uuden sukupolven kasvattamisesta tasapainoisiksi, vastuuntuntoisiksi ja luoviksi kansalaisiksi. Hyvin koulutettuina he pystyvät itse vaikuttaa elämänsä kulkuun, heillä on kykyä ja halua tehdä työtä ja yrittää. Lapsille tulee kaikin keinoin turvata onnellinen lapsuus ja sellainen kasvuaika, josta he saavat tukeavat eväät elämäänsä varten.

Laura Finne-Elonen

Terveyskeskuslääkäri

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin puheenjohtaja

Laura Finne-Elonen toiselle kaudelle International Council of Womenin varapuheenjohtajana ja tunnustuspalkinto
Lehdistötiedote 5.10.2006

Putinin luona teellä

Equality in the EU - Present and Future
AEGEE Seminar “Gender Issues in Europe”, Helsinki 25 March, 2004

Laura Finne-Eloselle tukikirjeitä ulkomaisilta vaikuttajilta
Lehdistötiedote 12.6.2004

Venäläisetkin naiset tukevat Lauraa
Venäjän naisten kattojärjestön, 2 miljoonan jäsenen Women's Union of Russian, puheenjohtajan ja kansainvälisten asioiden sihteerin kirje 24.5.2004.

Minun Topeliukseni
-Kalevalaisten naisten liiton jäsenlehti Pirta 1/1998

Ministeriö syrjäytti naiset Emu-työryhmästä
-Mielipidesivut Helsingin sanomat 15. tammikuuta 1997

Naisten osuus maanpuolustustyössä
-Maanpuolustus-lehti : Juhlanumero- Suomi 80 vuotta

Nuoret ja eläkeläiset tärkeä voimavara
-Mielipide-sivu Kaleva 4.1.1996:

Työntekijöille samat mahdollisuudet
-Hs mielipidesivu 19.8.1995

Avohoitoon heitteille? (mies ja paperikassi)
-HS Mielipidesivu 10.9.1994

Kenelle lapset kuuluvat?
-Iltasanomat 13.5.1994

Lapsi kaksikielisessä kulttuurissa
-Lastenkulttuuri-julkaisu Tyyris Tyllerö 4/94

Huonontuvatko naisten ihmisoikeudet - Mistä Pekingissä on kyse?

Tiede varhaiskasvatuksessa syventää päivähoidon sisältöä
-STAKES: Dialogi: Lapsi ja tiede

 

L:FE